Hammashoito
Mitä hintaan sisältyy?
- Huolellinen hammastarkastus peilin avulla rauhoituksessa (pääntuki, suun huuhtelu Hydrojetilla ennen tarkastusta)
- Hammashoito (raspaus) HDE-sähköraspilla
- Kirjallinen hammasraportti ja jatkohoito-ohjeistus
Hammassairauksien oireita
Suunalueen sairaudet aiheuttavat kipua. Hevosen kipua voi olla kuitenkin vaikea tunnistaa tai oireet voivat olla niin lievä, että niitä ei osata yhdistään kipuun kuten esimerkiksi hidas syöminen tai vetäytyminen laumassa. Monesti saatetaan kuvitella että tällainen käytös olisi hevosen tapa tai luonteen piirre, kyse saattaa kuitenkin olla kivusta.
Selvä oire
Haiseva hengitys, ulosteessa on huonosti sulanutta ruokaa (yli sentin pituisia kuituja tai kokonaisia kauroja).
"Hankala käytös"
Ajossa tai ratsastuksessa: suun aukomien, pään kääntäminen vinoon, kuolaimen vastustelu, kuolaimen pureminen, kielen laittaminen kuolaimen päälle, päämn viskominen, peruuttaminen, pukittelu, kielen pitäminen ulkona suusta, syrjään vetäytyminen, agresiivisuus.
Syömiseen liittyvät "erikoisuudet"
Suun aukominen ja "veulaaminen" syödessä, pään ravistelu syödessä, hidas syöminen, heinämällien tiputtelu suusta, henien liottelu veiskupissa, kortsten heinien jättäminen, kylmän veden juomisen välttely.
Harvinaisempia oireita
Krooninen ripuli-löysä uloste, laihtuminen, ruokatorven tukos, ähky.
Erilaisia hampaiden ja suun alueen sairauksia
Hammashoito on nykyään muutakin kuin raspausta. Hoito sisältää aina tarkastuksen, jonka tarkoitus on löytää ja tunnistaa ne tilanteet, joissa hevonen tarvitsee jatkotutkimuksia tai hoitoa (hampaiden paikkaus, röntgenkuvaus, hampaan poisto tai juurihoito) hevosten hammashoitoon erikoistuneilla klinikoilla tai päättää voidaanko tilannetta seurata ja hoitaa kotona. Suututkimus tehdään rauhoituksessa suun huuhtelun jälkeen hammaspeilin avulla, jotta kaikki hampaat pystytään tarkastamaan huolellisesti. Tarkastettaviin kohtiin kuuluvat: hampaiden purupinnat: infundibulat, ydinkanavat, limakalvot, kieli, kitalaki, hammasloma, posket, hammasvälit ja hampaiden kiinnityskudos. Lisäksi tunnustellaan imusolmukkeet ja mahdolliset turvotukset. Apuna käytetään pääntukea ja tehokasta valaistusta. Kaikki löydökset kirjataan ylös ja omistaja saa aina kirjallisen hammasraportin. Talliolosuhteissa pystytään piikkien hiomisen lisäksi korjaamaan purentaa eli tasoittamaan varovasti ylikasvaneita hampaita, puhdistamaan ja huuhtelemaan diasteemoja ja antamaan kuolain ja ruokintaneuvontaa. Hammashoito tehdään hevoselle tapauksesta riippuen 1-4 kertaa vuodessa.
Purentavirhe
Hevosen hampaat puhkeavat noin kolme millimetriä vuodessa ja ne kuluvat samaa tahtia. Poskihampaiden yläpurennassa hampaat eivät osu kohdikkain, jolloin ylähampaan etuosa ei kulu vaan kasvaa korkeaksi. Säännöllisellä hammashoidolla huolehditaan ettei niin pääse käymään. Jos hammas on vuosien saatossa tullut korkeaksi, sitä saa tasoittaa noin kaksi millimetriä kerrallaan 3 kuukauden välein.
Infundibulaarinen karies
Hevosen yläposkihampaissa on kaksi infundibulaa. Ne ovat normaalisti täynnä sementtiä, mutta joskus niissä on kehityshäiriö, joka altistaa hampaiden reikiintymiselle eli kariekselle. Tällainen luokan 3 karies tulisi paikata, jotta siitä ei aiheudu kipua ja että hammas ei ajan myötä halkea.
Ei syö vasemmalla puolella suuta
Hevonen ei syö suun vasemmalla puolella normaalisti ja sen seurauksena rehu värjää hampaat toiselta puolelta suuta. Tällä hevosella oli syynä diasteema, jossa oli syvällä rehua vasemmalla takana ylhäällä.
Pulpiittiepäily
Kahdessa etuhampaassa on ydintulehdusepäily. Nämä hampaat pitäisi röntgenkuvata.
Kuolaimen aiheuttamaa kulumaa
Kuolaimen aiheuttama aiheuttama ensimmäisen alaposkihampaan kuluminen.
Kasvain suussa
Nopeasti kasvanut kasvain alaleukaluun alueella.
Perifeerinen karies
Hampaan ulkopintaa peittää kellertävä sementti, eikä kiille kuten ihmisellä. Tämän sementin syöpymistä sanotaan perifeeriseksi kariekseksi. Hoitona ovat vähäsokeriset rehut, suun päivittäin huuhtelu vedellä ja hampaiden harjaaminen esimerkiksi pulloharjalla.
Ylimääräinen hammas
Suomenhevosilla tavataan joskus ylimääräisiä poskihampaita. Hampaat eivät yleensä silloin mahdu suoraan riviin, vaan hammasrivi alkaa mutkitella ja muodostuu yleensä diasteema, eli väli, johon kertyy rehua. Ylimääräisellä hampaalla ei yleensä ole vastahammasta, joten ajan saatossa ylimääräinen hammas voi kasvaa korkeaksi, jos sitä ei huomata ajoissa. Hammastutkimuksen yhteydessä hampaat tulisi aina laskea.
Diasteema
Diasteema on epänormaali väli kahden hampaan välissä, johon kertyy rehua. Tavallisesti diasteema on venttiilityyppinen, joka on purupinnalta kapeampi ja syvemmältä leveämpi. Silloin ne ovat hankalia puhdistaa. Rehu painautuu syvälle ikenen sisään ja rehu voi mennä luuhun asti, jos diasteemaa ei hoideta. Hoitona on diasteeman puhdistus ja huuhtelu sekä purennan mahdollinen korjaus.
Kasvain
Kasvaimet suussa eivät ole kovin yleisiä, mutta ne sattavat olla vakavia. Kuvassa on pahanlaatuinen kasvain kitalaessa, levyepiteelikarsinooma.
Vanhan hevosen kuluma
Vanhan hevosen hampaat muuttuvat kuluessaan ensin kuppimaisiksi, mutta myöhemmin hampaat voivat kulua loppuun. Ensimmäisenä kuluvat yleensä ensimmäiset isot poskihampaat alhaalta (306 ja 406)
Diasteema
Jos hevonen tiputtaa suustaan heinämällejä. Syynä ovat harvoin piikit. Tavallisin syy heinämällein tiputteluun on hammasvälitulehdus eli diasteema, joka kerää rehua hampaiden väliin. Rehu painuu ikenen sisään ja aiheuttaa tulehdusta.
Fisteli
Fisteli on epänormaali aukko, josta tulee eritettä. Sen syy pitää aina tutkia röntgenkuvalla. Syynä voi olla tulehtunut hammas tai vanhempien hevosten EOTRH sairaus.
Haavaumat suupielissä
Hevosen suupieliä tulisi tarkkailla säännöllisesti aina kun käytetään kuolaimia. Painevaurio tekee suupielen ensin valkoiseksi (depigmentaatio) ja paineen jatkuessa suupieli voi haavautua. Haavaumat paranevat pitämällä hevosta ilman kuolainta, sovittamalla kuolain sopivaksi, vaihtelemalla kuolaimia ja kevyellä tuntumalla ratsastamisella tai ajamisella.
Poskihampaan murtuma
Murtunut poskihammas pystytään nykyään poistamaan klinikalla rauhoituksessa ja puudutuksessa seisovalta hevoselta suun kautta tai ns. MTE-menetelmällä (minimally invasive transbuccal extraction), jossa poskeen tehdään vain noin 1 cm kokoinen työskentelyaukko ja hammasta katsotaan kameran avulla suun kautta. Aikaisemmin hampaita poistettiin nukutuksessa posken kautta, jolloin komplikaatiot olivat tavallisempia. Nykyaikaisilla menetelmillä poistot onnistuvat paremmin.
Käpymadon toukkien vaeltaminen
Käpymato kehittyy hyönteisen munimasta toukasta hevosen mahalaukussa. Hyönteinen munii munat hevosen etujalkojen karvoihin, josta ne joutuvat hevosen suuhun, hevosen hangatessa suulla jalkojaan. Hengityksen lämmön ansiosta munasta kuoriutuu toukka, joka porautuu hevosen ikenen ja kielen kautta ja kulkeutuu mahalaukkuun, jossa siitä kehittyy käpymato. Mato päätyy ulosteeseen ja siitä kehittyy uusi hyönteinen. Hoitona on matolääkitys talvella ja munien poistaminen hevosen iholta.
Hammaskoukku
Hammas voi kasvaa muita korkeammaksi esimerkiksi jos vastahammas on murtunut tai hampaat eivät osu kohdakkain. Korkeata hammasta voidaan madaltaa 2-3 mm kolmen kuukauden välein.
Ratsastava maitohammas
Maitohampaat alkavat vaihtua pysyviin hampaisiin 2,5- vuotiaana. Viimeiset hampaat vaihtuvat noin 4,5- vuotiaana. Maitohammasta ei saa poistaa liian aikaisin, koska se voi vaurioittaa pysyvää hammasta. Joskus maitohampaan alle alkaa kertyä pahanhajuista rehua kun uusi hammas on jo puhjennut. Silloin maitohammas poistetaan.
Vanhan hevosen kuluma
Vanhan hevosen hampaat muuttuvat kuppimaisiksi ja sileiksi ja voivat ne voivat kulua loppuun.
Vanhan hevosen kuluma
Purupinnan kiilleharjanteet ja infundibulat ovat loppuneet. Vaikka hampaat ovat sileät, voi niissä silti olla reunoilla todella teräviä kiillepiikkejä.
Takaramppi ja haava
Poskihamapiden yläpurennan takia hampaat eivät osu kohdakkain. Alhaalta viimeinen hammas on muodostanut rampin ja tehnyt haavan, koska hampaalla ei ole vastapurijaa. Ramppia voidaan tasoittaa 2-3 mm kerrallaan kolmen kuukauden välein.
Abraasio
Hevonen on hangannut etuhampaita kaltereihin tai ruokakippoon
Hammaspiikki ja haavauma poskessa
Hampaissa on luonnollisia killeharjanteita, mutta hevosen syödessä ja hampaan kuluessa, muodostuu osasta niistä teräviä ns. piikkejä, jotka tekevät haavoja poskiin. Piikit tulevat yleensä ylhäällä posken ja alhaalla kielen puolelle.
Fissuura
Fissuura on pieni hiushalkeama primääridentiinissä ja niitä on lähes kaikilla +8 ikäisillä hevosilla. Tavallisimpia ne ovat alaposkihampaissa. Niistä on harvoin haittaa, mutta joskus ne voivat altistaa hampaan murtumalle ja niiden kautta bakteerit voivat päästä hampaan ydinkudokseen ja aiheuttaa sen tulehtumisen eli pulpiitin.
Abraasio
Hevonen voi hangata etuhampaita kaltereihin esimerkiksi ruokinta-aikaan, jos hevonen ei tule toimeen karsinan vierustoverin kanssa. Tämä tulisi pyrkiä estämään olosuhdemuutoksilla.
Infundibulumin hypoplasia, luokka 1
Kariekselle voi altistaa infundibulumin sementin hypoplasia eli kehityshäiriö. Koko infundibulaa tulisi täyttää sementti. Normaalisti keskellä on vain yksi pieni piste, joka on verisuonen jäänne. Kun piste on normaalia isompi, puhutaan hypoplasiasta tai luokan 1 karieksesta, joka ulottuu vain sementtiin. Tähän ei ole hoitoa. tilannetta seurataan. Hypoplasia on voinut syntyä jo varsan kehitysvaiheessa kohdussa.
Infundibulumin karies, luokka 2
Karies ulottuu infundibulumia ympäröivään kiilteeseen asti ja hampaan sisälle kertyy rehua. Seurataan vuosittaisin tarkastuksin.
Infundibulumin karies, luokka 3
Karies on levinnyt sementistä kiilteen yli dentiiniin asti. Tällainen reikä saattaa aiheuttaa kipua ja altistaa hampaan halkeamiselle. Hampaan paikkauksia tehdään hampaisiin erikoistuneilla klinikoilla.
Infundibulumin karies, luokka 3
Luokan 2 karieksesta kolmosluokaan muuttuva karies. Karies on alkanut värjätä kiilteen ulkopuolella olevaa dentiiniä tummaksi. Tällainen reikä saattaa aiheuttaa kipua ja altistaa myöhemmin suurentuessaan hampaan halkeamiselle. Tällaisen reiän paikkaamista suositellaan. Hampaan paikkauksia tehdään hampaisiin erikoistuneilla klinikoilla.
Infundibulaarinen karies, luokka 4
Molemmissa infundibuloissa olevat luokan kolme kariesmuutokset ovat yhdistyneet yhdeksi isoksi muutokseksi. Hammas on vaarassa haljeta. Paikkausta voidaan ehkä vielä yrittää. Hammas kuvataan ennen paikkausta.
Sekundääridentiinin vaurio, luokka 1
Sekundääridentiinin alla, muutaman millimetrin syvyydessä on hampaan ydinkudos eli pulpa. Normaalisti hampaan odontoblastit tuottavat dentiiniä eli hammasluuta. Jos hampaassa on tulehdus, se voi ilmetä hampaan pinnalla sekundääridentiinin vauriona. Pieni vaurio ei välttämättä ole merkityksellinen, mutta tilannetta seurataan vähintään vuosittain. 1 luokan vauriossa dentiinin pinta on hieman rikki koettimella kokeiltuna.
Sekundääridentiinin vaurio, luokka 2
Vaurio on 2-3 millimetriä syvä. Tällaisen hampaan röntgenkuvausta suositellaan. Etenkin jos samassa hampaassa on useammassa pulpassa syvä sekundääridentiinivaurio, on sellainen hammas erittäin todennäköisesti tulehtunut.
Sekundääridentiinin vaurio luokka 3
Yli 3 mm syvä vaurio. Tällaisen hampaan röntgenkuvausta suositellaan. Etenkin jos samassa hampaassa on useammassa pulpassa syvä sekundääridentiinivaurio, on sellainen hammas erittäin todennäköisesti tulehtunut.
Puhdas hampaan ulkopinta
Hampaan ulkopintaa peittää kellertävä sementti, sen takia hevosen hampaat eivät ole valkoiset kuten ihmisillä. Tässä sementin pinta on ehjä ja kiiltävä
Perifeerinen karies, luokka 1.1
Hevosen hampaan ulkopintaa peittää huokoinen sementti muilla pinnoilla paitsi purupinnalla on myös kiillettä ja dentiiniä. Ulkopinnan sementtiä kutsutaan perifeeriseksi sementiksi ja poskihampaissa sen kariesta perifeeriseksi kariekseksi. Kuvassa sementtiä on syövyttänyt pienet kariespisteet
Perifeerinen karies, luokka 1,2
Karies on syövyttänyt hampaan pinnalta sementtiä ja paljastaa kiileet.
Perifeerinen karies, luokka 2
Kariesta on hampaan ulkopinnalla sementissä ja kiilteessä
Perifeerinen karies, luokka 3
Karies ulottuu hampaan purupinnan dentiiniin asti.
Infundibulaarinen karies, luokka 5
Poskihammas on haljennut karieksen takia. Hammas pitää poistaa.
Paikattu infundibulaarinen karies
Neljännen asteen kariesmuutos, joka on paikattu muovipaikalla. Paikkojen pitäisi pysyä useita vuosia. Paikka estää rehun kertymisen hampaan sisään.
Puhdistettu diasteema
Rehusta puhdistettu diasteema. Ien on vetäytynyt. Hampaassa näkyy myös lievää perifeeristä kariesta.
Krooninen haava poskessa
Hammaspiikkien aiheuttama haava poskessa, jonka rehu on värjännyt tummaksi
Poskihampaan murtuma
Pienet poskihampaiden murtumat ovat erittäin tavallisia. Kuvassa murtumalinja kulkee yhden pulpan kautta. Murtuneista hampaista noin 20 % tulehtuu. Murtunut hammas pitäisi aina röntgenkuvata ja sen jälkeen joko poistaa, juurihoitaa tai seurata vuosittain röntgenkuvin tulehduksen varalta.
EOTRH
Vanhempien ja yleensä ruunien sairaus, joka rappeuttaa etuhampaiden reservikruunut ja juuret. Näkyvissä on turvotusta, petekiaa, fisteli ja ienten vetäytymistä ja hammaskiveä. Hoitona on jopa kaikkien etuhampaiden poisto tarvittaessa. Hevonen pystyy olemaan jopa laitumella ilman etuhampaita, koska hevonen pystyy katkaisemaan ruohon huulillaan.
Lateraalinen slab murtuma
Erittain tavallinen murtumatyyppi. Yläposkihampaan ulkopinnalta murtuu siivu. Murtumalinja kulkee yleensä kahden pulpan kautta. Murtuma voi olla akuutisti kipeä, jos murtunut pala hankaa poskea. Ensiapuna on palan poisto. Murtunut hammas pitäisi aina röntgenkuvata ja sen jälkeen joko poistaa, juurihoitaa tai seurata vuosittain röntgenkuvin tulehduksen varalta.
Hammaskiveä alakulmahampaassa
Hevosella ei kerry samaan tapaan hammaskiveä kuin koirille ja ihmisille. Kulmahampaisiin hammaskiveä kuitenkin voi kertyä, koska niitä ei käytetä syömiseen. Hammaskivi puhdistetaan.
Poskihampaissa oleva hammaskivi on harvinaista ja kertoo yleensä siitä, että hevosella on suussa kipua ja että se ei syö normaalisti. Hammaskiven syy pitää selvittää.
Saksipurenta
Saksipurenta on harvinainen ja se ei pääsääntöisesti ole itsenäinen purentavika, vaan taustalla on jokin hammaskipu, jonka takia hevonen ei syö normaalisti toisella puolella suuta. Tässä tapauksessa on tulehtunut hammas oikealla puolella ylhäällä.
Haljennut alaposkihammas
Alaposkihampaasta on jäljeellä vain rippeet ja hammas tulisi poistaa.
Hampaiden anatomiaa
Infundibulum
Infundibulum on normaali rakenne hevosen yläposkihampaissa, joissa niitä on kaksi kappaletta ja etuhampaissa yksi. Infundibulaa täyttää sementti ja sitä ympäroi poimuinen kiilleharjanne. Purupinnalla infundibulat ovat puolikuunmuotoiset, mutta ne jatkuvat hampaan sisälle muodostaen "umpipussin" ja ne muodostavat merkittävän osan hampaan rakenteesta.
Primaaridentiini
Primaaridentiini eli hammasluu on vaaleaa ja sekundääridentiini on tummaa, johtuen rehun värjäämisestä. Dentiinin tulee olla pinnaltaan lasimaisen ehjää.
Sekundääridentiini
Sekundääridentiini on tummanruskeaa,joka johtuu rehun värjäämisestä. Sen alla sijaitsevat hampaan hermot ja verisuonet eli pulpa (ydin). Sekundääridentiinin tulee olla lasimaisen ehjää.
Kiille
Kiille on hampaiden kovinta kudosta. Hevosella sitä ei ole hampaan ulkopinnalla, vaan sitä on poskihampaissa sementin sisäpuolella ja lisäksi yläposkihampaiden infundibulumin reunoilla.
Alaposkihampaan anatomia purupinnalta
Kuvassa näkyy viisi pulpakanavaa, joita peittää tumma sekundääridentiini. Kuvassa hevosen turpa on vasemmalla. Alaposkihampaissa ei ole infundibulaa.
Yläposkihampaan anatomia purupinnalta
Kuvassa näkyy viisi pulpakanavaa ja kaksi infundibulaa. Yläposkihampaat ovat leveämmät kuin alaposkihampaat.
Sudenhampaat
Sudenhampaat ovat pienet hampaat yleensä yläleuassa ensimmäisen ison poskihampaan edessä. Sudenhampaat poistetaan jos ne heiluvat, ovat alaleuassa tai ovat liian kaukana ensimmäisestä poskihampaasta. Joillakin hevosilla sudenhampaat irtoavat itsestään 2,5-vuotiaana ensimmäisten isojen poskihampaiden vaihtumisen yhteydessä.
Kulmahampaat
Kulmahampaat sijaitsevat hammaslomassa ja ne puhkeavat oreille ja ruunille noin viiden vuoden iässä. Niillä ei syödä, vaan ne ovat taisteluhampaat. Tammoilla on harvemmin kulmahampaita, mutta joskus niitä tavataan, etenkin islanninhevosilla. Joskus kulmahamapiden puhkeamisessa on ongelmia ja hammasta autetaan puhkeamaan avaamalla ientä.
Miten valmistautua hammashoitoon
Mitä tarvitaan?
- Lämmintä vettä - noin kolme ämpärillistä, suun huuhteluun ja välineiden pesuun.
- Sähköä - tarvittaessa jatkojohto.
- Talvella plussan puolella oleva tila (vähintään +5 astetta) - lääkkeet ja välineet jäätyvät pakkasella ja jos hevosen hengitys höyryää, peili huurtuu ja se haittaa näkyvyyttä ja suun tutkimista.
- Sisätila tarvitaan myös kesällä - auringonvalo häiritsee suuhun katsomista.
- Rauhallinen paikka, jossa ei ole ylimääräistä liikennettä. Aukeavat ovet ja muiden hevosten kavioiden kopse, saa rauhoitetun hevosen havahtumaan ja rauhoitetta joudutaan mahdollisesti lisäämään.
- Siisti lattia, johon on hyvä laskea välineitä.
Mitä muuta pitää muistaa?
- Hevoselle ei saa antaa leipää tutkimuspäivänä - tarttuu hampaisiin
- Tutkimuksen jälkeen hevosen tulee olla syömättä kaksi tuntia- rauhoitus hidastaa suolen toimintaa ja hevonen voi vetää ruokaa "väärään kurkkuun".
- Ennen tutkimusta olisi hyvä olla 15 min syömättä, jotta suussa ei olisi kovin paljoa ruokaa.
- Jos hevosella on piikkikammoa, siitä kannattaa mainita jo aikaa varatessa, jotta osaan varata hevoselle hieman enemmän aikaa.
- Hevosen tiedot: nimi, ikä, rotu, onko suuvaivoja, koska hampaat on hoidettu viimeksi?
- Rauhoituksen dopingvaroaika on 6 vuorokautta.
- Yleensä hevosta voi ajaa ja ratsastaa seuraavana päivänä normaalisti.
- Tutkimuspäivän ilta on hyvä pitää hevosella vapaata tai tehdä vain pieni kävelylenkki.